Työsuhdekeksintö – Keksijällä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen
Työsuhteessa tehtyjen keksintöjen hyödyntämisestä on Suomessa säädetty erityislaki, laki oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin, jossa säädetään keksinnön tehneen työntekijän ja työnantajan välisestä suhteesta. Lakia täydentää asetus oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin (10.6.1988/527). Lain tarkoitus on sovittaa yhteen keksijän oikeus keksintöönsä ja työnantajan oikeus työntekijöidensä työn tuloksiin.
Työsuhdekeksintölaki koskee keksintöjä, jotka ovat Suomessa patentoitavissa. Tämän lisäksi laki tulee sovellettavaksi, mikäli työnantaja vaatii itselleen sellaisen oikeuden keksintöön, joka rajoittaa työntekijän mahdollisuuksia hakea patenttia itse. Lopullisen patentoitavuudenhan arvioi vasta patenttiviranomainen patenttihakemuksen käsittelyn yhteydessä.
Jos keksinnön hyödyntäminen kuuluu työnantajan toiminta-alaan tai keksintö on syntynyt työnantajan määräämän työtehtävän tuloksena, työnantajalla on oikeus keksintöön. Oikeuden laajuus riippuu keksinnön ja työsuhteen välisestä yhteydestä. Työnantajalla voi olla oikeus saada keksintöön kaikki oikeudet, mutta on mahdollista, että työnantaja saa ainoastaan etuoikeuden neuvotella työntekijän kanssa työsuhdekeksintöön liittyvistä oikeuksista. On myös mahdollista, että kyseessä ei ole lainkaan työsuhdekeksintö, jolloin työnantaja ei ole erityisasemassa suhteessa keksijään.
Tunne oikeutesi, muista velvollisuutesi
Keksijän on ensinnäkin ilmoitettava työnantajalle viipymättä lain tarkoittamasta keksinnöstä. Keksintöilmoitus on tehtävä kirjallisesti ja työnantajalle on esitettävä samalla riittävä selvitys keksinnöstä. Keksijän on myös ilmoitettava aikomuksestaan hakea patenttia ja odotettava ilmoituksen jälkeen kuukausi ennen patenttihakemuksen jättämistä patenttiviranomaiselle. Keksijän on pidettävä keksintönsä salassa muilta ja annettava työnantajalle tarpeelliset tiedot koskien keksinnön hyödyntämistä, jotta työnantajalla on mahdollisuus arvioida keksinnön käyttömahdollisuudet.
Kun työnantaja on saanut keksintöilmoituksen, sen on lain mukaan neljän kuukauden kuluessa ilmoitettava, haluaako se ottaa oikeuksia keksintöön. Työnantaja on vaitiolovelvollinen keksinnöstä senkin jälkeen, kun on päättänyt olla ottamatta oikeuksia keksintöön. Oikeuksien luovuttamisesta tulee tehdä siirtokirja, joka keksijän on allekirjoitettava.
Työsuhdekeksintölaki on valtaosin tahdonvaltaista, eli osapuolet voivat sopia toisin, kuin mitä laissa on säädetty. Tärkeä poikkeus tästä on kuitenkin keksijän oikeus kohtuulliseen korvaukseen. Sitä rajoittava sopimusehto on mitätön.
Keksijällä on aina oikeus kohtuulliseen korvaukseen keksinnöstään. Kun työnantaja on ilmoittanut ottavansa oikeuden keksintöön alkaa kulua 10 vuoden määräaika, jonka sisällä keksijän on pantava mahdollinen korvauskanne vireille. Kanteen voi kuitenkin aina nostaa vuoden kuluessa siitä, kun patentti on myönnetty, vaikka 10 vuoden määräaika olisi jo kulunut.
Korvauksen suuruus määrätään keksinnön arvon perusteella. Tätä varten työnantajalla on velvollisuus tiedottaa keksinnön tekijälle seikoista, jotka vaikuttavat korvauksen määrittelyyn. Näitä ovat esimerkiksi tiedot keksinnön mukaisten tuotteiden valmistusmääristä ja myyntihinnoista tai lisenssituloista. Korvausta määritettäessä huomioon on otettava kaikki asiaan vaikuttavat seikat, kuten työnantajan saaman oikeuden laajuus ja keksinnön objektiivinen, taloudellinen arvo. Maksettaessa korvausta voidaan keksinnön arvosta vähentää välttämättömät keksinnön aiheuttamat kustannukset.
Korvauksen suuruudesta tai työsuhdekeksintölain soveltamisesta voi pyytää lausuntoa työsuhdekeksintölautakunnalta. Työsuhdekeksintölautakunnan lausunto ei sido osapuolia tai tuomioistuinta. Käsittely lautakunnassa on maksutonta lukuun ottamatta 84 euron postiennakkoa, joka on suoritettava lausuntoa lunastettaessa. Lisäksi hakija vastaa mahdollisen asiamiehensä kustannuksista.
Vakiokorvaus vai kohtuullinen korvaus?
Lopullinen korvaus voi muodostua erilaisista eristä. Työpaikalla voi olla käytössä esimerkiksi kannustimeksi tarkoitettu korvaus, joka maksetaan jo pelkästään keksintöilmoituksen jättämisestä. Kohtuullinen korvaus muodostuu pääsääntöisesti kertakorvauksen ja juoksevan rojaltin yhdistelmästä ellei keksinnön arvo ole vähäinen. Kyseessä voi olla myös kertaluonteinen rojalti eli käyttökorvaus.
Työpaikalla voi olla myös käytössä vakiokorvaus erityisesti aloilla, joissa tehdään paljon keksintöjä. Vakiokorvauksen maksaminen voi perustua joko työntekijän ja työnantajan väliseen sopimukseen tai työnantajan yksipuoliseen toimeen. Jos kyse on työnantajan yksipuolisesta toimesta, työntekijä ei ole nimenomaan hyväksynyt korvausta lain tarkoittamaksi kohtuulliseksi korvaukseksi, eikä siksi ole menettänyt oikeuttaan vaatia kohtuullista korvausta. Koska kohtuullisesta korvauksesta ei ole sovittu, työntekijä tai työnantaja voivat yhä pyytää asiassa lausuntoa työsuhdekeksintölautakunnalta ja työntekijä voi nostaa korvauskanteen 10 vuoden kuluessa siitä, kun työnantaja on ilmoittanut ottavansa oikeuden keksintöön.
Mikäli työnantaja ja työntekijä ovat keskenään jo nimenomaan sopineet kohtuullisesta korvauksesta, voi työntekijä vaatia korvauksen suuruutta uudelleen arvioitavaksi vain, mikäli olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Sopimukseen tai aikaisempaan tuomioon perustuvan korvauksen voi arvioida uudelleen vain tuomioistuin, eikä työsuhdekeksintölautakunta voi enää ottaa asiaa käsiteltäväksi. Muuttuneilla olosuhteilla tarkoitetaan esimerkiksi ennalta arvaamatonta tekniikan kehitystä tai muuttuneita markkinointiolosuhteita. Kohtuullistaminen voi tapahtua keksinnön hyödyntämisaikana ja kohtuullistaminen alkaa siitä hetkestä eteenpäin, kun olosuhteiden katsotaan olennaisesti muuttuneen. Tuomioistuin ei voi kuitenkaan määrätä työntekijää palauttamaan jo suoritettua korvausta. Osapuolet voivat toki tehdä muuttuneiden olosuhteiden jälkeen uuden sopimuksen keskenäänkin, mikäli pääsevät asiassa yksimielisyyteen.
Se, että keksijä on esimerkiksi arvioinut jonkun sopimuksentekohetkellä tiedossa olleen keksinnön arvoon vaikuttavan seikan väärin, ei ole peruste vedota muuttuneisiin olosuhteisiin ja saada korvausta korotettua. Kynnys korvauksen kohtuullistamiseen tuomioistuinkäsittelyssä on varsin korkea. Tämän vuoksi sopimus kohtuullisesta korvauksesta tulee alunperin laatia huolellisesti ja mikäli keksijälle on maksettu vakiokorvaus, joka ei täytä kohtuullisen korvauksen edellytyksiä, on asiasta syytä huomauttaa työnantajalle.