Oikeudessa voittaja on se, joka kertoo vakuuttavimman tarinan

Oikeudenkäynnin pääkäsittely on kisa tuomarin mielikuvituksesta, sanoo toimistomme perustaja, asianajaja Jarkko Männistö asianajotutkinnon oikeudenkäyntikoulutuksessa. Mielikuvitusta ruokitaan puheilla, asiakirjoilla ja todistajilla. Eli tarinoilla.

Pääkäsittelyssä on tarkoitus ratkaista faktoja koskevia erimielisyyksiä. Sitä varten oikeudenkäynnin molemmat osapuolet saavat kertoa oman näkemyksensä tapahtumista tuomioistuimelle. 

Jarkko korostaa, että kyse on tosiaan omasta näkemyksestä. Totuus kun on abstrakti ideaali, josta kukaan ei koskaan voi tietää, mikä se oikeastaan on. 

“Tuomioistuimen tehtävä on näytön perusteella ratkaista, mikä se totuus kulloinkin on.”

Mielikuvituksemme rakentaa tarinan

Neljä sanaa vilahtaa näytöllä. Välittömästi katsojien aivoissa syntyy mielikuva, joka on paljon rikkaampi kuin yksittäiset sanat. Mielikuvituksemme ei paljoa polttoainetta tarvitse, kun se jo sijoittaa tarjotut raaka-aineet tarinakehikkoon. 

Samalla mekanismilla asianajajatkin pelaavat, Jarkko kertoo. 

“Haasteelliseksi työn tekee se, että vaikka mielikuvitusta on helppo ruokkia, se on myös altis vaikutteille.” 

Siksi hyvä tarina ei saisi sisältää ristiriitaisia elementtejä. Todistusaineiston tulee tukea sitä mielikuvaa, joka halutaan omassa asiassa synnyttää.

Vakuuttavaa tarinaa on helppo uskoa 

Tarinamuotoa käytetään, koska sitä on helppo seurata. Se paljastaa ihmisen toiminnan motiivit ja luo valoa asioiden kulkuun. Jokaisen oikeudessa esitetyn faktan tulee luoda luonnollinen jatkumo seuraavaan faktaan.  

“Tarinallistaminen ei siis missään nimessä tarkoita valehtelua, sitä että lähdetään keksimään asioita. Se on tapa, jolla oikeat asiat esitetään sopivassa tilanteessa loogisesti ja uskottavasti.”

Vakuuttava tarina muodostuu muutamasta peruselementistä. Ensinnäkin hyvää tarinaa on helppo uskoa. Tekojen motiivit ovat myös usein hyvin arkipäiväisiä. Salaliittoteoriat voi unohtaa.

“Mitä epäuskottavampaa tarinaa tarjoamme, sitä enemmän sille vaaditaan uskottavaa näyttöä.”

Yksityiskohdat tukevat hyvää tarinaa, sillä ne on helppo kuvitella.

“Asianajajan tehtävä on poimia ne asiat, joita haluamme korostaa, ja taas päättää, mitä häivytetään ja mitä ei oteta ollenkaan esiin.”

Tarinan esittämistä pitää harjoitella

Hyvä tarina ei sellaisenaan riitä. Asianajajan työkalupakkiin kuuluvat myös retoriikkaa ja esiintymistaidot. Viestiminen tapahtuu pääasiassa puheen avulla.

Jotta esiintyminen olisi oikeudessa sujuvaa, sitä pitää harjoitella. Jarkko vertaakin oikeudenkäyntiä näytelmään.

“Eihän näyttelijätkään mene lavalle ilman harjoituksia. Näytelmän sisältö ei ole yllätys, se on käsikirjoitettu. Ihan niin kuin oikeudenkäyntikin.”

Jarkko muistuttaa jutun usein jo ratkenneen siinä vaiheessa, kun siirrytään saliin. 

“Saliin mentäessä pallo on jo liikkeessä. Kaikki ne asiat, jotka vaikuttavat lopputulokseen, on jo olemassa. Siinä vaiheessa ei enää voi muuttaa suuntaa.”